|
Hellurei.
Kävin Sonjan kanssa perjantaina vierailevana journalistina Varkauden suurleirillä. Leirillä touhutessamme mieleeni muistui paljon korvaamattomia muistoja ja ainutlaatuisia kokemuksia. Nyt kerronkin hieman kokemuksiani omista leireistäni.
Olen aloittanut pesäpallon 6-vuotiaana, joten pelivuosia on kertynyt jo useita. Tämän vuoksi ehdin kiertää juniori-ikäisenä yhden jos toisenkin leirin ja leirien merkeissä olenkin viettänyt kahdeksan kesää. Pelaajana olen ollut seitsemällä leirillä ja sitten vielä pelinjohtajana yhdellä Seinäjoen leirillä. Leirit ovat kuljettaneet meitä aina Loimaalta Seinäjoelle, Poriin, Hämeenlinnaan, Haapajärvelle aina Lappeenrantaan asti. Voisikin sanoa, että pesäpallo on erinomainen laji, jos olet kiinnostunut matkustamisesta Suomen maanteillä. Terveisiä Hannille ja maalaismaisemille!
Pesisleirit olivat aina kesän ehdoton kohokohta, josta alettiin puhua viimeistään koulujen loputtua keväällä ja puhetta leiristä riitti vähintään siihen asti, kunnes koulut jälleen syksyllä alkoivat. Leiriä alettiin jännittää muutama viikko ennen leiriä, jolloin
|
pelaajamarkkinat olivat kuumimmillaan. Tässä vaiheessa jokainen menetti yöunensa miettien erilaisia kokoonpanoja ja mahdollisia tulevia joukkueita. Leiriin mennessä kaikki oli kuitenkin jo selvää ja tulevat pelit sekä leirielämä nousivat ratkaisevaksi tulevan viikon puheenaiheeksi.
Leirille lähtö ei koskaan ollut mikään pieni juttu, vaan tavaroiden pakkaamista harjoiteltiin kerran jos toisenkin. Kun leirille lähdön päivä koitti, niin mukana oli kaikki tarvittava ja luultavasti paljon tarpeetontakin. Kukkarossa poltteli jo äidin antamat ”päivärahat” (Jokaisella oli tietty summa markkoja, jotka sai käyttää päivässä. Ja nehän käytettiin, vaikka oksennustauti olisi yllättänyt) ja jokainen leiriläinen oli yliaktiivinen ja pursusi intoa lähteä leirille KOKO VIIKOKSI. Niin jännittävää. Menomatka leirille oli melko levoton ja jokaisesta pystyi näkemään sen jännityksen, jonka leirille lähteminen aiheutti. Sitten ensimmäinen pysähdys ja jonotus puhelinkoppiin, koska kotiin oli tietysti soitettava upouudella puhelinkortilla ja ilmoitettava, että matkalla ollaan.
Leirille saapuminen aiheutti aina oman tunteenpurkauksensa ja pelien alkaminen oli joka kerta yhtä ihanaa. Leirillä ollessa päivät kuluivat kuin siivillä ja likavaatepussi paisui päivä päivältä suuremmaksi ja haisevammaksi. Ehkä parhaiten leireiltä on jäänyt mieleen sotkuiset majoitusluokat, jonka kattoon oli viritetty vähintään viisi pyykkinarua sekä vapaahetket, jolloin leiriväsymys tuotti mitä mainioimpia juttuja ja tempauksia.
Muistan leirin, jolloin kukin pelaaja vuorollaan yritti pujottaa päänsä kypärään joka oli kiinni
|
kanaverkossa, kerran kun hiuksia värjättiin vessan laavuaarissa ja unohtumattomat kasvomaalaukset, jotka tehtiin joukkueemme edustaessa itä-lännessä lännen puolta. Leireiltä on jäänyt mitä mahtavimpia muistoja mieleen, ja täytynee varmaan myöntää, että itse pelit eivät ole olleet leireillä se keskeisin asia. Pelit olivat aina opettavaisia ja ne kuuluivat tärkeänä osana leiriin, mutta ilman sen kummoisempaa menetystäkin leirit olivat aina taattu menestys. Kaikista kierretyistä ja koetuista leireistä mukaan on jäänyt pesäpallotaitoja, jännittäviä pelitilanteita ja kuvioita, uusia kavereita, sadoittain hyviä juttuja, leiriromansseja ja kasoittain unohtumattomia elämyksiä.
Pesisleirit ovat sellainen perinne, jota suosittelen jokaiselle pesäpalloa harrastavalle juniorille. Lämpimästi ja rehellisesti.
Haluan toivottaa jokaiselle leirille lähtevälle (tietysti muillekin) juniorillemme menestystä peleihin, ja muistakaa nauttia olostanne leirillä, sillä ne hetket tulevat olemaan sellaisia joita ette koskaan tule unohtamaan! Nauttikaa ja ottakaa hetkestä kiinni. Se on ihanaa.
Iloista kesän jatkoa kaikille.
Ps. Sisar Minnalle terveisiä ja onnittelut vielä täyttyneistä melkein pyöreistä vuosista.
Anna
|
